VALTAKUNNAT Prinsessa ja ½ valtakuntaa – Naiseuden tarina

Tämä on tarina kahdesta valtakunnasta, prinssien ja prinsessojen maasta. Toinen sijaitse lännessä ja toinen idässä. Toisen nimi on Yang ja toisen Yin.

Prinssien valtakunnasta johtaa oikealle puolelle, prinsessojen maahan, pieni melkein huomaamaton polku. Tämä polku kulkee vaarallisen virran ja rotkon yli kulkevan köysisillan kautta. Sitä pidetään niin vaarallisena, että vain kaikkein rohkeimmat prinssit ovat uskaltautuneet toiselle puolelle. Tuosta toisesta puolesta ei prinssien maassa tiedetä paljoakaan ja se on salaperäisyyden verhoama paikka.

Siitä liikkuu monenlaisia tarinoita, joiden paikkansapitävyydestä prinssit ovat nyt halukkaita ottamaan selvää. Muutamia vapaaehtoisjoukkoja on lähtenyt tutkimaan tätä tuntematonta seutua ja lisää vapaaehtoisia rekrytoidaan parastaikaa pian alkavalle suurelle tutkimusmatkalle.

Tutkimusmatkat

Oikealta puolelta näitä tutkimusmatkoja on tehty runsaasti ja niiden avulla on kyetty keräämään paljon tietoa läntisestä valtakunnasta. Tutkimusmatkojen tekemineen on ollut helpompaa tältä puolelta, koska oikealta puolelta johtaa leveä polku toiselle puolelle ja rotkon yli on aikojen kuluessa rakennettu silta.

Saduissa vasemman puolen tutkimusmatkailija on prinssi, joka on kuullut kaukaisessa maassa asuvasta ihanasta prinsessasta ja päättää lähteä etsimään häntä. Hän uhmaa orjantappurapensaita tai pahoja haltijoita raivatessaan tiensä unelmien prinsessan luo.

Hän joutuu kohtaamaan oman pelkonsa ja taistelemaan tultasyökseviä, monipäisiä lohikäärmeitä vastaan, suorittamaan urotekoja tai etsimään maagisia taikavoima sisällään pitäviä kalleuksia tai valmistamaan niitä saadakseen prinsessan omakseen.

Ja lopulta kuningas vakuuttuu prinssin rakkauden aitoudesta ja suostuu antamaan tälle kalleimman aarteensa, tyttärensä, puolisiksi (puoli-so) ja mikä ihmeellisintä, prinssi saa prinsessan lisäksi myös PUOLET VALTAKUNTAA. Ja niin he elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka, Aito ja pyyteetön rakkaus yhdistää valtakunnat toisiinsa.

Pohjola - Terra Feminarun

Puoli valtakuntaa-sadut viittaavat mytologisesti pyrkimyksestä palata aikaa ennen erillisyyttä, onnellisuuden aikaan, joka voidaan mieltää paratiisiksi. Oikean ja vasemman aivopuoliskon (puo-lisko), yinin ja yangin, tasapaino on juuri sitä.

Kalevala on jakaantunut myös kahteen valtakuntaan, Kalevalaan, kosijoiden maahan ja Pohjolaan, kosittavien maahan. Pohjolaa, jossa ihana Pohjan Neito asuu, hallitseekin kuninkaan sijasta kuningatar, Pohjolan emäntä. Ehkäpä nyky Suomi on menneisyydessä ollut tunnettu naisten maana.

Historia tuntee kveenit eli kainulaiset, jotka asuttivat ”kvinnenes landetin” Norra Bottenissa.

Tämä oli tarujen Terra Feminarum.

Urotyöt

Kalevalan sankarien on käännyttävä Pohjan Akan puoleen, mikäli haluavat Pohjan Neitoa kosiskella. Naisten hallitsema Pohjola on pimeä (yin) ja sankarien uteliaisuutta kiihottava paikka ja siellä on kaunis neito, joka on saatava omaksi keinolla millä hyvänsä.

Ilmarinen on se rohkea sankari, joka lopulta onnistuu kosintamenoissaan. Ensin hän joutuu kyntämään kyisen peltonsa, voittamaan mielensä lohikäärmeet, tekemään monta urotyötä ja ansaitsemaan morsiamensa takomalla Sammon.

Pohjan Neito edustaa meissä olevaa jumaluutta, Korkeampaa Minäämme, sisäisen valtakuntamme rikkautta. Sampo ja Pohjan Neito ovat ne rikkaudet, joita tavoitteellaan. Kalevalassa henkinen rikkaus samaistetaan fyysiseen rikkauteen. Ei ole toista ilman toista.

Pohjan Neito - Pohjolan Häät mallistoa

Naamioituminen

Satujen prinssin on voitettava itsensä, omat pelkonsa päästäkseen prinsessan, oman Korkeamman Minänsä luo. Mutta hän voi tehdä tämän matkan omana itsenään, naamioitumatta.

Satujen prinsessa asuu tarkoin vartioidussa kultaisessa häkissä, josta ei tunnu olevan ulospääsytietä. Mutta prinsessa on kekseliäs ja halutessaan ulos ” vankilastaan” hän naamioituu pojaksi ja lähtee tutkimusmatkalle prinssien maahan. Naamioituminen on välttämätöntä, ettei joudu rosvojoukkojen raiskaamaksi, valkoisten orjakauppiaiden kynsiin tai haaremiin orjaksi. Pojaksi pukeutuneena neito vai rauhassa tarkkailla sitä maailmaa, johon hänellä ei muuten ole pääsyä.

On lukuisia satuja, näytelmiä ja moderneja elokuvia (esim. Barbra Streisandin Jentl), jossa pojaksi naamioitunut tyttö hakee tietoa, ratkaisua ongelmiinsa ja jopa ihmisarvoa sieltä, mistä se naiselle muutoin on mahdotonta. Monet naiskirjailijat ovat kirjoittaneet miehen nimellä saadakseen kirjansa luetuksi (esim. George Sand). Suomessa Pirkko Saisio on miehen nimellä kirjoitettuaan onnistunut saamaan kirjallisuuspalkinnon. Kekseliäisyys on tytön keino selvitä. Rapunzel käytti pitkiä hiuksiaan apunaan vapautuakseen tornista, vankilastaan.

Kaikki keinot ovat luvallisia

On olemassa muitakin keinoja, joilla tyttö voi saada osakseen kaipaamaansa arvostusta ja kunnioitusta. Yksi on uhrautuminen vankeuden kautta. Juonittelun kohteeksi joutunut puhdassydäminen prinsessa eksytetään metsään tai suljetaan vankityrmään ja hän joutuu todistamaan puhtautensa palvelemalla tai todistamaan viattomuutensa kutomalla oljista kultakangasta hyvittääkseen kuninkaalle oletetun rikkomuksensa.

Sadussa kerrotaan 11 lumotusta joutsenesta, jotka pelastuvat, kun heidän sisarensa neuloo nokkosista veljilleen nutut, joiden avulla he muuttuvat jälleen prinsseiksi. Yleistä näille tarinoille on käsityö. Se on ollut naisten taidonnäyte, arvostuksen mitta ja myös pelastus. Se on ollut ennen taianomainen keino saada arvostusta osakseen.

Miten tämä kaikki sopii nykypäivään?

Neurologia

Nykytutkimus osoittaa meille aivan konkreettisesti sen, että runsas käsillä tekeminen on todellakin vapauttanut naisen vankilasta. Neurologisissa tutkimuksissa on käsityön todettu pitävän yllä aivojen tasapainoa ja onnellisuutta sekä edistävän aivopuoliskojen yhteistyötä. Esiäitiemme uurastus ei ole mennyt hukkaan, sillä käsillä tekeminen on kehittänyt aivoja niin, että naisella aivokurkiainen eli aivopuoliskojen välinen silta on kehittyneempi kuin miehellä. Nainen kykenee hallitsemaan isoja kokonaisuuksia luovalla tavalla.

Feminiininen muisti - NeuleKalevala

Mytologiassa muisti on kerälle kerittyjä kerroksia, (Sommelo, joka tuotiin alas aitan vintiltä) Kalevalassa), jossa on yhdessä menneisyys, tulevaisuus ja nykyisyys. Naismuisti on varastoitunut kehoomme, kerälle ja kun langanpäästä on saatu kiinni, mikään ei voi pysäyttää sen avautumista.

Molempien käsien käyttäminen yhtä aikaa kehittää aivopuoliskojen koordinointia. Tänä päivänä neulepuikkojen heiluttamisesta on tullut uudestaan villitys, ei pelkästään naisten, vaan mikä ihmeellisintä, nuorten poikien keskuudessa. Naiseus avautuu miehissä yhtä lailla kuin naisissakin. Naiseuden avauduttua naisessa, avautuu mieheys naisessa ja naiseus miehessä.

Neulominen on meditaatiota, joka laukaisee stressin ja jonka avulla saa kosketuksen sisimpäänsä.

Käsityö on ollut keino selviytyä mahdottomankin tuntuisista vaatimuksista. Toinen keino luovuuden ja tunteiden purkamiseksi on  ollut tuutulaulujen laulaminen, lastenlorujen ja satujen sepittäminen.

Shererazade toppi -Mai Niemi

Kuuluisin sadunkertoja niistä lienee Sheherazade, joka pelasti henkensä kertomalla Tuhat ja yksi yötä sadut.

Luovuus on oikean aivopuoliskon työkalu. Kehon feminiinisessä puolella on muistissa kaikki tarinat aikojen alusta alkuperäisessä muodossa.

Kirjoitettu historia voidaan väärentää ja tuhota, mutta koettu historia elää ja voi sekä hyvin, että huonosti naisessa.  

Luonto on yhtä älykäs kuin kehommekin. Pythagoraan kerrotaan kertoneen, että Jumala piilotti itsensä varmaan paikkaan, mistä ihminen kaikkein viimeisemmäksi sitä osaisi etsiä: sydämeen.

Olemmeko vihdoin valmiita vapauttamaan naisen vuosisatojen kahleista? Onko naisen viimeinkin turvallista kulkea ilman huntuja ja naamioita?