Punahilkka
Olipa kerran onnellinen Lumottu metsä, jos asui pieni tyttö ja hänen Isoäitinsä. Tytöllä oli yllään Isoäidin tekemät punainen viitta ja hilkka, siksi häntä kutsuttiin Punahilkaksi.
Punahilkka vieraili usein Isoäitinsä luona kuuntelemassa hänen viisaita tarinoitaan. Isoäiti oli taitava käsistään ja valmisti kauniita vaatteita koko metsän väelle. Keijut eritoten rakastivat hänen vaatteitaan, koska ne saivat heidät sädehtimään.
Sillä välin metsään oli hiipinyt Iso Paha Susi, joka pian apureineen hallitsi koko metsää. Pikku hiljaa metsää alettiin kutsua Synkeäksi metsäksi, koska siellä ei ollut enää onnea eikä keijuvaloa.
Siitä isöäiti oli niin surullinen että sairastui, eikä kyennyt enää valmistamaan vaatteita Lumotun metsän väelle. Koska Punahilkka rakasti vaatteita ja isöäitiä, hän päätti ryhtyä jatkamaan isoäidin työtä.
Susi sanoi Punahilkalle: Lakkaa haaveleimasta moisesta ja ryhdy vain sairaanhoitajaksi, niin että voit hoitaa sairasta isoäitiäsi. Punahilkasta kuitenkin tuntui, että Isoäiti ilahtuisi enemmän lämpöisistä ja kauniista villaneuleista. Siinä hän olikin oikeassa ja Isoäidin vointi parani. Pian koko metsän väki pyysi Punahilkkaa tekemään myös heille näitä hyväksitekeviä vaatteita, joissa olo oli taivaallinen.
Iso Paha Susi sanoi: Tuolla ei ole mitään tulevaisuutta, lopeta koko typerä puuhastelu.
Ja sitten hän söi Isoäidin suihinsa ja muutti isoäidin tupaan asumaan.
Niin Isoäiti eli suden vatsassa näkymättömissä hyvin pitkään. Punahilkan luomat vaatteet Susi kopioi ja valmistutti niitä Banglametsässä ja pakotti kaikki käyttämään näitä vaatteita.
Suden maha paisui paisumistaan ja teki Sudesta varsin äveriään näköisen, sillä sitä hän olikin.
Sitten metsän isäidit päättivät ryhtyä kapinaan ja sanoivat: Banglametsän vaatteissa emme voi hyvin. Haluamme Punahilkan tekemiä vaatteita.
Kävi ilmi, että Susi ole teljennyt Banglametsän naiset huteriin häkkeihin, jotka saattoivat sortua minä hetkenä hyvänsä. He olivat hyvin onnettomia, koska eivät päässeet koteihinsa eivätkä isöäitiensä luo.
Silloin Isoäidit rukoilivat apuun Suurta Metsästäjää, joka kykenisi vapautamaan Punahilkan isoäidin, Banglametsän naiset ja surmaisi Ison Pahan Suden.
Suuri Metsästäjä saapuikin, vangitsi Ison pahan Suden ja päästi Isoäidin vapaaksi sen vatsasta. Kaikkien hämmästykseksi vatsasta tuli ulos Kaunis Jumalatar, joka Isoäiti oli kaiken aikaa ollutkin.
Nyt tuo Kaunis Jumalatar hallitsee Lumottua metsää ja Iso Paha Susi on päässyt päiviltään.
