Kapuloita muodin rattaissa




Design Suomi?


Ruotsi ja design


Ruotsalaisten muotimenestystä kahdehditaan ja siitä puhutaan ja kirjoitellaan paljon alan piireissä ja lehdissä. Ja ihmetellään, mikä nostaisi omaa muotialaamme ylös.


Niin, puhutaan kyllä paljon, mutta action tuntuu puuttuvan. Ehkä siksi, ettei kukaan oikein tiedä reseptiä. Mysteeriltä tämä kaikki tuntuukin.



Ruotsissa toimitaan


Työskentelin suunnittelijana Gudrun Sjödenin, Ruotsin parhaiten menestyneen designerin, kanssa suomalaisessa neuletehtaassa 80-luvulla. Olen seurannut hänen menestystään vuosien varrella. Ja pyrkinyt tekemään jotain vastaavaa täällä Suomessa. Se on osoittautunut todelliseksi haasteeksi.


Ruotsissa suunnittelijalla on paljon enemmän valtaa toteuttaa visioitaan ja saamaan näkemyksiään esiin sekä enemmän tukea takanaan kuin täällä meillä. Isot auttavat myös pieniä kasvamaan muotiyhteisössä. Toimintaympäristössä on yhteistyötä ja avoimmuutta.



Suomessa puhutaan


Suomessa puhumme paljon, mutta teemme vähän. Haastatellaan, tehdään selvityksiä, tutkimuksia siitä, missä vika. Mutta ei nähdä metsää puilta.


Vika ei ole yksin suunnitteiljoiden. Suomessa on paljon todella omaperäisiä design nichemerkkejä, mutta ne jäävät pienuudestaan johtuen vaille näkyvyyttä ja tukea. Siinä on yksi ongelman ydin.


Toinen syy koulutus ja erilaisuuden pelko. Erilaisuuden merkitystä ei tarpeeksi ymmärretä tukea ja kun yksi keksii tehdä lusikoista koruja niin kaikki tekevät perässä samaa. Maailmalla voi menestyä kuitenkin vain olemalla erilainen ja tekemällä se oma juttu.


Huippuosaamista löytyy, mutta samaa ei voi sanoa niistä tahoista, joiden tehtävänä on auttaa näitä pieniä yrityksiä kasvamaan ja maailmalle, isojahan ei enää ole. Virallinen systeemi ei tue omaa alaani, designmuotia lainkaan, sen vientiä tai kasvua.


Koska tukisysteemi on virkamies, konsultti ja -projektilähtöistä, suunnittelija kokee olevansa pelkkä väline systeemissä toimivien tuonlähteenä. Projektit kaatuvat vetäjien taitamattomuutteen, design ja -muotialan tuntemattomuuteen. Tilanne on riistäytynyt käsistä ja muuttunut yhä raadollisemmaksi ja väärinkäytöksiä tapahtuu. Tulosta ei synny, motiviit ovat kyseenalaisia eivätkä visiot ja maailmat kohtaa. Design on kestävää ja sydämellä synnytetty. Systeemi ei ole rakennettu suunnittelijan tarpeista lähteväksi, siksi designeria ei kuulla eikä kuunnellä. Rahoitus ei ohjaudu sinne missä sitä kipeimmin tarvitaan.


Suunnittelija on lainsuojaton ja turvaton tällaisessä toimintaympäristössä.


Designerit ovat otollista ja sinisilmäistä riistaa konsulteille, jotka polkaisevat vientiprojekteja käyntiin häppöisillä eväillä ilman mitään todellista yritystä saada konkreettisia tuloksia aikaan.


Lehdistö, jolla olisi paljon valtaa, esittelee sitä ruotsalaista halpamuotia, eikä omia pieniä kestävän kehityksen muotimerkkejä.


Miljoonia on palanut eikä suomalalaista muotia eikä designa ole onnistuttu viemään eikä rakentamaan suomalaisia menetystarinoita. Ei niin, etteikö yritystä olisi ollut.


Omia kapuloita design urallani


Opiskelin 5 vuotta muotia Lontoossa maailmankuulussa Central St.Martin´s College of Art taidekoulussa. Minua kannustettiin paljon ja palkittiin jopa parilla stipendillä lahjakkuudestani ja ahkeruudestani.


Mielessä paloi halu tulla suunnitelemaan Suomi muodin maailman kartalle. Palattuani jouduin kuitenkin työttömyyskortistoon osastolle "ammattitaidottomat" ulkomaalaisen todistukseni kanssa. Se oli aikamoinen kolaus heti kättelyssä.


Nuorisotyöttyömyys ei ole mikään uusi asia. Koettuani sen kurimuksen, en toivo sitä kenellekään. Minulta kesti pitkään toipua siitä.


Kesti jonkin aikaa että tajusin, etten systeemin kautta tule saamaan ammattia vastaavaa työpaikkaa. Ryhdyin suunnittelemaan neulemalleja lehdille ja kehräämöille kootakseni Portfolion. Suunnittelusta saamani plkkiot ylittivät muutamalla kympillä sallitun ansaintarajan ja työnvälitystoimisto peri niitä rahoja minulta takaisin 20 vuotta. Lopulta he voittivat. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että jos työtön itse onnistuu työllistämään itsensä, siitä ei suinkaan tule rankaista!


Olin kolme vuotta työttömänä ja lopulta sitten pääsin töihin suunnittelijaksi.

Minulla oli oikein mukavia pestejä, mutta sain myös osakseni paljon seksuaalista häirintää. Oli tosi nöyryyttävää huomata, että ei oltu palkattu kykyjen perusteella vaan vaikkapa johtajan jalkavaimoksi. Tällaista varmaan tapahtuu edellenkin, mutta siitä on vaikea puhua. Se on varmaa kova pala ja kolaus monelle sen kokeneelle.


Näiden kokemusten johdosta syntyi päätös luopua teollisesta urasta ja ryhtyä designyrittäjäksi. Ne Pariisin messut matkat jäivät kyllä sen jälkeen tekemättä. Mutta koska muotiteollistuus Suomesta hiipui, päätös oli loppujen lopuksi hyvä. Ainakin siltä tuntui.



Nyt ainakin voin toteuttaa itseäni, oli päällimmäinen ajatus. No miten siinä sitten kävikään...

Suomessa teollista suunnittelua jostain syystä vielä ihannnoidaan, vaikka työpaikkoja ei ole. Nyt on käsiteollinen aika. Käsityön arvostus laahaa kuitenkin vielä perässä.



Designyrittäjänä Suomessa


Kävin Taikin Designyrittäjä kurssin ja siitä kaikki alkoi.


Niin syntyi Bliss Design Knitwear, taivaallisen ilon neuleet, vuonna 1987.


Siitä lähtien olen toiminut designyrittäjänä ja yrittänyt saada aikaan kasvua viennin avulla. Olen osallistunut virallisten tahojen järjestämiin vientirenkaisiin, vientiprojekteihin, muotoilualan kehittämisprojekteihin, kansainvälistymiskoulutuksiin, markkinaselvitysmatkoihin, messuille. Tuloksetta. Olen kehittänyt ainutlaatuisen muotikonspetin, mutta businessosaamista ydinosaamisen ympärille ei ole muodostunut. Aikaa ja rahaa on mennyt.


Vientiä olen saanut aikaan ainoastaan oma-aloitteisesti. Mutta sitä ei voi kehittää ilman apua, yksin. Työllistää ei voi ilman rahoitusta. Rahaa ei saa ellei ole riittävästi liikevaihtoa, jollei silloinkaan.


Mahdollisuuksia menestykseeen on ollut tarjolla, sillä suomalainen design kyllä kiinnostaa ulkomailla, koska se on erilaista kuin esim. ruotsalainen.


Aina kun on tarjottu tilaisuus kasvaa ja viedä, olen hakenut kasvurahoitusta, olen hakenut apurahoja tai kääntynyt virallisen rahoittajan, ELY keskuksen puoleen.


Rah