Suomalaiset jumalat ja jumalattaret osa 1
Aloitamme uutiskirje sarjan liittyen suomalaisiin jumaliin ja jumalattariin. Näistä uutiskirjeistä voitte oppia enemmän suomalaisesta mytologiasta ja siihen kuuluvista avainhahmoista. Esittelemme pari jumalaa ja jumalatarta aina yhdessä sarjaan kuuluvassa uutiskirjeessä, jotta voit tutustua heihin paremmin.
Suomalainen mytologia
Suomalainen mytologia on niin vanhaa, ettei sitä voi sijoittaa millekään tietylle ajalle. Sen juuret ovat Hyboriassa, ikivanhassa maassa, jossa on ikuinen kevät. Hyborian sanotaan sijainneen kaukana pohjoisessa Jäämeren lähettyvillä. Kreikkalaiset historioitsijat puhuvat myös Terra Feminariumista ja Amazonien niemimaasta. Suomalianen mytologia on myös skandinaavista mytologiaa vanhempaa, jonka jumalat ovat lähtöisin suomalaisesta mytologiasta ja kansalliseepoksesta Kalevalasta. Kalevala, suomalaisten ja karjalaisten kansalliseepos, kirjoitettiin muistiin 1800-luvulla. Ennen sitä Kalevalan tarinat kulkeutuivat suullisen perimän kautta ihmisiltä toisille vuosituhansien ajan. Kalevalan tapahtumat sijoittuvat kahteen maailmaan: Pohjolaan, jin, joka edustaa piilotettua mysteeristä naiseutta sekä Kalevalaan, jang, joka taas kuvaa maskuliinisuutta ja patriarkaalisuutta. Tämä kansalliseepos opettaa meille vanhoista legendoista ja tarinoista meidän ikivanhasta esi-isien maailmasta. Kalevala kuvailee maailman luomisen ja voimme oppia tuntemaan vanhat sankarimme, jumalat ja henget. Kalevala on täynnä iän ikuista viisautta, jota voidaan hyödyntää tänä päivänäkin. Suomalainen ja norjalainen mytologia on sidoksissa toisiinsa. Jotunheim oli jättiläisten ja suomalaisten kuninkaiden maa. Kvenland oli kunigattarien maa, jota viikingit etsivät löytääkseen lukemattomia rikkauksia. Kvenland sijoitetaan pohjoisen euroopan kronikoissa Suomen Kainuun alueelle. Kainuu nimen juuret tulevat juurikin sanoista Kvenland, Qwenland, Quenland, Cwen land, sekä naista tarkoittavista sanoista Kvinna, kwen, qvens ja queen. Voit myös lukea lisää Jotunheimista vanhasta teoksesta nimeltä Mythologia Fennica. Se kertoo tarinoita suomalaisista kuninkaista kuten Jotunheimin Fornjoternista (jotun, joter, jätti). Jotunheim on jättiläisten ja norjalaisten jumalien maata. Mythlogia Fennica sisältää tarinoita myös saamelaisesta mytologiasta sekä kansanrunoutta. Suomalaiset jumalat ja jumalattaret eivät kuitenkaan ole vanhanaikaisia, vaan ajattomia ja hyvinkin läsnä modernissa ajassa ja arjessamme. He ovat kehittyneet ajansaatossa meidän kanssamme. He ovat monikerroksisia arkityyppisiä jumalia ja puolijumalia, jotka elävät kanssamme ja ovat osa meidän erityistä suomalaista elämäntapaa. Voitte lukea lisää suomalaisesta mytologiasta ja sen alkuperästä klikkaamalla alla olevaa linkkiä:
Louhi – Soturi jumalatar, Pohjoisen shamaani kuningatar
Hän on äiti jumala, viisas matriarkka ja muuntautumisen mestari. Hän on alkemisti, joka pystyy muuttamaan itsensä kotkaksi sekä ymmärtää, ettei ongelmia voi ratkoa sillä tasolla, millä ne ovat syntyneet Einstein). Hänen nimensä on Louhi, joka viittaa Lohikäärmeeseen.
Louhi loi Sammon, myllyn joka luo vaurautta ja yltäkylläisyyttä. Sampo on kaiken hyvinvoinnin pohja. Sampo kuitenkin joutui patriarkaatin käsiin, joka halusi pitää kaikki sen suomat rikkaudet itsellään. Menetettyään Sammon ja kaksi tytärtään, Louhi antaa vihalle vallan ja muuttuu aggressiiviseksi sotakotkaksi. Tämän jälkeen hän muuttuu vielä kyyhkyseksi eli rauhan symboliksi.
Louhi on monitulkintainen hahmo, joka ei taivu yhteen muottiin. Hän ei ole puhtaasti Kalevalan miessankareiden vihollinen. Kohdatessaan Louhen miessankarit saavat haasteita, joita tavoitellessaan he ponnistelevat ja oppivat voittamaan itsensä. Pohjolan emäntä ei välttämättä edusta maantieteellistä valtakuntaa vaan ihmismielen pimeää puolta, jonka kanssa on tultava sinuiksi.
Louhi ei kuitenkaan ole kadonnut meidän elämästämme. Hän on edelleenkin naisten itsemääräämisoikeuden ja kokonaisvaltaisen talousmallin symboli. Hänet voi nykyään nähdä osana naisellisia teknologian innovaatioita. Suomessa kutsumme yhä Louhi voimaa kun pyydämme naisvoimaa tai apua jonkin ongelman ratkaisemiseen. Louhi ei kuitenkaan ole kadonnut meidän elämästämme. Hänet voi nykyään nähdä osana naisellisia teknologian innovaatioita.
Väinämöinen – Tietäjä iän-ikuinen
Väinämöinen on ensimmäinen ihminen, joka syntyi tähän maailmaan. Hän on Ilmattaren, tuulen ja veden jumalattaren, poika. Väinämöinen syntyi jo valmiiksi vanhana, sillä hän odotti kohdussa syntymäänsä 30 vuotta. Väinämöinen nimi tulee sanoista Veen Emonen eli Veden äiti. Hän on taidokas shamaani ja riimulaulaja. Riimuja Väinämöinen laulaa kanteleen avulla ja hänen soittaessaan koko luonto ja valtakunta tulee kuuntelemaan.
Vaikka Väinämöinen olikin kerran ihminen, hän on kunnioitettu sankari ja palvonnan kohde. Väinämöinen seikkailee monissa Kalevalan legendoissa, jossa hän osallistuu moniin vaarallisiinkin ja urheutta vaativiin tehtäviin. Yksi näistä on Sammon palauttaminen. Sampo on ihmeellinen mylly, joka tuo omistajalleen lukuisia rikkauksia.
Se särkyi taistelussa sen omistuksesta ja sen palaset vajosivat mereen eli metaforisesti tunnetasolle. Sampo sivuaa myös Excaliburin, Totuuden miekan ja Inkojen Aurinkokiekon myyttejä, joissa myös ne vajosivat veteen koska niitä käytettiin väärin vallan välineenä. Ennustuksen mukaan molemmat nousevat vedestä kun aika on valmis.
Kalevalan lopussa Väinämöinen lupasi palata kun meillä ei ole Aurinkoa, Kuuta eikä elämisen ilmaista iloa. Hän auttaa meitä kokoamaan Sammon palaset yhteen ja luomaan uusi Sampo, joka jauhaa jälleen hyvinvointia kaikille.
Monet tarinat, joissa Väinämöinen seikkailee sisältää tärkeän opetuksen. Ne opettavat meitä mm. välttämään harmia tuottavia tilanteita. Näitä tarinoita on käytetty pitkään opettaamaan lapsille maailmasta ja ohjaamaan meidän elämäämme.
Nykyään Väinämöinen toimii myös Joulupukkina ja hänellä on taito löytää ja yhdistää meidän sisäinen lapsemme.
