Naisyrittäjän sortoviodet
Naisyrittäjän sortovuodet — tarina muotitaiteesta, intohimosta, byrokratiasta ja taistelusta
Tässä kirjoituksessa pureudun niihin haasteisiin, mitä Suomessa luovalla alalla on ja on ollut jo pitkään ja miksi ja miten luovuuden potentiaalit on Suomessa hukattu?
Miksi tämä koskettaa koko Suomea? Pienet luovat yritykset ovat osa kansantaloutta, työllistäjiä ja vientipotentiaalia. Kun jätämme tukematta pehmeää teknologiaa, naisyrittäjiä ja pienyrityksiä, menetämme tulevaisuuden vientimenestykset, kulttuurisen identiteetin ja työpaikat. Se on kansantaloudellista tuhlausta. Minun tarinani ei ole yksittäistapaus — se on järjestelmän valuvika, joka vaatii korjausta. Etenkin naisten luovuus sekä innovaatiot liittyen käsityöhön ja vaatetukseen, on ollut näkymätöntä, merkityksetöntä ja ne koettu pelkkänä puuhasteluna vailla uskottavuutta.
Olen kokenut alan nurjat puolet designyrittäjä urallani. Samalla kun koetan selvittää niiden juurisyitä, koetan myös etsiä keinoja ongelmien ratkaisemiseen. Tästä voi olla hyötyä koko luovalle alalle, jotta emme enää sorru haaskaamaan luovaa potentiaalimme, vaan valjastamme sen hyödyttämään ahdingossa olevaa kansantaloutemme.
Tässä tarinani ja kokemuksiani:
Taiteilijaksi synnytään
Jo 15-vuotiaana päätin, että minusta tulee muotisuunnittelija. Miesnäkökulman asiaan sain jo kättelyssä, kun ammatinvalinnan ohjaajat nauroivat ja lyttäsivät koko ajatuksen liian vaikeana ehdottamalla, että ”Rupea sinä tyttö vaan sairaanhoitajaksi.” Niin minusta tuli ”muotihoitaja.” Taiteilijaksi synnytään. Ammatinvalinnanohjaajat eivät ymmärtäneet tätä. Tajusin myös jo varhain, että maailma ei ole sama tytöille ja pojille.
Unelma, jota ei voitu nauraa pois
En antanut periksi. Päästyäni ylioppilaaksi pakkasin unelmani ja lähdin Lontooseen. Työstin päättäväisesti pääsyä Taidekouluun suorittamalla pyrkimiseen vaadittavat tutkinnot Lontoon Yliopistossa ja Hammersmith Collgessa. Rahoitin opinnot työskentelemällä viikonloppuisin tarjoilijana Leicester Squaren Garrick Theatre ja Piccadillyn Cafe de Paris ravintoloissa, lounasaikaan kassana Fleet Streetin Wimpyssä ja myös valokuvamallina mallitoimistossa. Iltaisin opiskelin Central St. Martin´sin valmistelevassa iltakoulussa. Lopulta minut hyväksyttiin opiskelemaan maailman huippukouluun, Central St.Martin College of Artiin. Viiden vuoden jälkeen valmistuin huippuarvosanoin. Koulutus huipentui siihen, että minut nähtiin muotitaiteilijana. Palasin Suomeen pää täynnä unelmia: vien suomalaisen muodin maailmankartalle.
Maahanmuuttajan kulttuurishokki
Pitkä ja kallis koulutus takana, iso opintolaina maksettavana ja usko omaan osaamiseeni, palasin Suomeen. Täällä todellisuus iski päin naamaa. Työnvälitystoimistossa minut luokiteltiin ammattitaidottomaksi, koska todistukseni oli englanninkielinen. Kolme vuotta olin ilman oman alan töitä, tein hanttihommia ja sinnittelin peruspäivärahalla. Ymmärsin, etten työnvälitystoimiston kautta tulisi koskaan työllistymään vaatetusalalle.
Niinpä päätin ryhtyä laatimaan portfoliota, sain sponsoroitua neulekoneen itselleni sitä varten. Suunnittelin malleja lehtiin ja kehräämöille. Lopilta sain töitä vaateteollisuudesta, mutta rangaistus itseni työllistämisestä oli, se että Työnvälitystoimisto peri ulosotossa niitä muutamia kymppejä, jotka tämä operaationi oli mennyt yli sallitun ansaintarajan. 20 vuotta, koska en suostunut maksamaan siitä työstä, jonka olin tehnyt itse Työvoimatoiston puolesta. Lopulta oli taivuttava byrokratian edessä. Työllistymistä edistävä toiminta tulkittiin itseään vastaan toimimiseksi.
#metoo teollisuus
Teollisena suunnittelijana sain toteuttaa itseäni ja viedä muotiani maailmalle. Sitä myytiin mm. Ruotsiin, Venäjälle ja tavarataloihin Suomessa. Ensimmäinen muotinäytökseni oli Pietarissa. Sain luoda mallistoja Gudrun Sjödenin kanssa ja sain käydä Pariisin muotiviikoilla.
Kylmä totuus paljastui kuitenkin lopulta: olin nuori ja kaunis ja minut oli palkattu ensisijaisesti johtajan jalkavaimoksi tai viihdyttäjäksi. Luovuudella ja osaamisellani ei ollut juurikaan painoarvoa. Minua oli käytetty vain hyväksi. Oli pakkopäästä pois tällaisesta toksisesta ilmapiiristä.
Miksi minusta tuli yrittäjä?
Vaatetusalan työpaikat katosivat halpatuonnin vanavedessä. Teollisuudessa työskennellessäni olin kokenut seksuaalista häirintää. Koin, että yrittäjänä voin olla siitä vapaa, suojella luovuuttani, säilyttää ihmisarvoni ja tehdä työni omilla ehdoillani. En vain osannut odottaa, että syrjintä ja häirintä vain muuttaisi muotoaan.
Samaan aikaan koko vaatetusteollisuutta ajettiin Suomessa alas ja käsitin, ettei työpaikkoja enää tule olemaan. Niin päätin designyrittäjäksi, jotta voisin toteuttaa unelmani. Suoritin Design yrittäjä kurssin Taideteollisessa Korkeakoulussa. Kouluttauduin siellä myös muissa tarvittavissa taidoissa, mm. digitaalisessa osaamisessa.
Donna Quijoten taistelut tuulimyllyjä vastaan alkoi
Aloitin starttirahalla. Hankin Passap neulekoneen ja teollisuussaumurin osamaksulla. Ensin tein lastenneuleita. Sitten ryhdyin valmistamaan naisten neuleita. Loin suomalaisen neuleperinteen, NeuleKalevalan.
Pikkuhiljaa käsiteollinen tuotanto kasvoi, minulla oli 2 työntekijää ja 8 alihankkijaa, myyntiedustajat Suomessa, agentti Japanissa, Sveitsissä, Kiinassa ja Hollannissa. Kävin itse myymässä mallistojani Saksassa ja Ruotsissa. Kaiken kansainvälistymisen tein omasta selkänahastani, mitään yritystukia tai apurahoja en ole vielä tähän päivään mennessä saanut lukuisista yrityksistä huolimatta. Kuinka hyvä on oltava, jotta on tarpeeksi hyvä?
Luovuuden potentiaali on Suomessa hukattu
Totuus on se, että Suomi on liian pieni markkina-alue Niche muodille, saatikka muille luovan alan innovaatioille, joten se on saatava isommille markkinoille, jossa niche voi olla iso juttu.
Finnish Designin maine elää vielä maailmalla, mutta ei Suomessa. Montanan Yliopiston Finnish Designiin erikoistunut professori, nähtyään työni, ilmoitti, että minä luon Suomeen seuraavan Marimekon. Kuinkas siinä kävikään?
Englanti, Ruotsi tai USA ovat mallisesimerkkejä luovuuden tunnistamisesta ja sen hyödyntämisestä menestyksekkäästi. Suomi ei ole onnistunut siinä. Kokemukseni luovan alan kasvu- ja kansainvälistämistavoitteissa ovat karua kertomaa.
Hankekokemuksia
Koska omat resurssini pienenä yrittäjänä ovat olleet rajallisia, olen koettanut saada apua erilaisista vientihankkeista ja luovan alan projekteista. Se, mikä alkoi intohimosta, muuttui jatkuvaksi kamppailuksi byrokratiaa, huonosti johdettuja hankkeita ja asenteita vastaan.
Ulkomaankauppaliiton vienninedistämismatkat Saksaan ja Norjaan olivat kaikkea muuta kuin yrityksiä saada vientiä aikaan. Ne olivat lähinnä pubi- ja oluttupa kierroksia. Kokemukseni mukaan tarkoitus ei ollut saada yrittäjille vientiä, vaan konsultin työllistäminen.
Taiken Design ja IT ja Muotoiluyrityksen kansainvälistyminen koulutuksissa vierähti 4 vuotta, ilman tulosta. Nämä Taiken Finnish Design vientihankkeet kaatuivat vetäjien osaamattomuuteen. Näissä projektissa menimme mm. Frankfurtin messuille, johon oli unohdettu lähettää kutsut. Ihmettelimme kun osastolle ei tullut kukaan! Iso idea oli perustaa Finnish design liike meille Pärnuun!?
Päädyimme Italiaan designmessujen sijasta maatalousmessuille kanojen sekaan. Ja monia muita ikäviä kokemuksia, joista on hyvin vaikea edes kirjoittaa.
Frankfurtissa meitä halusi auttaa suomalaisen designin englantilainen ystävä ja BEDG agentuuri, joka oli siellä viemässä Royal Collegen suunnittelijoiden tuotteita maailmalle. Häntä ei haluttu tänne. Koetin yhdessä Kuopion Muotoiluakatemian kanssa pitkään saada hänet Suomeen, mutta palaute oli vain, että kyllä me itse nämä designvienti asiat osaamme! Ei ole osattu. Agentuuri halusi myös yksityisesti viedä minut Pariisin Muotiviikolle, mutta siihen ei saatu rahoitusta.
Huijarikonsultit ja agentit
Ulkomaankauppaliitto rekrytoi Saksasta meille agentit, jotka osoittautuivat huijareiksi. Lopulta tuotteet piti hakea pois Saksasta; ne löytyivät agentin autotallista. Hän oli vain rahastanut meitä lupaamalla viedä mallistomme alan messuille. Mitään todistetta tästä ei ollut.
Toinen esimerkki on TEM:in rahoittama Finnish Design in UK vientihanke, jossa meitä oli mukana nimekkäitä muotitaiteilijoita. Sen oli käynnistänyt jo valmiiksi mustalla listalla oleva konsultti, mutta silti se sai rahoitusta. Hanke päätyi raastupaan, koska sen vetäjät olivat huijareita ja vievät meidän suunnittelijoiden rahat mukanaan.
Olin kutsuvieraana Business Finlandin perustamistapahtumassa Finlandia talolla. Siellä tuotiin esiin ns. konsulttiongelma ja se luvattiin kitkeä. Jossain se ongelma edelleenkin on, sillä luovan alan kansallinen potentiaali on hukattu kerta toisensa jälkeen. Koen, että paljon aikaa ja rahaa on haaskattu hankkeissa, joiden tarkoitus ei ole saada Suomelle luovan alan vientiä, vaan vain konsulteille hankerahaa.
Lisää kompastuskiviä – ELY syrjintää
Hankkeissa luvattiin, että ELY:stä saa kasvuun kansainvälistymistukea. Totuus on aivan muuta.
Aina kun yritykselläni on ollut kansainvälinen läpimurtomahdollisuus, olen pyytänyt apua Elystä. Seitsemän kertaa. Olen teettänyt analyysin ELY:ssä, jonka mukaan innovaationi ja konseptini ovat erittäin vientipotentiaalisia. Mutta kun on päästy asiaan, niin se ei sitten ole ollutkaan asianlaita.
Tässä pari esimerkkiä:
Sain hyvän agentin Japaniin, joka vei sinne mm. Annikki Karvista. Menestyksekkään vuoden mittaisen koemarkkinoinnin jälkeen agentti ilmoitti, että tuotantoa pitää lisätä merkittävästi.
ELY ei auttanut, emmekä saaneet sieltä eikä mistään kasvurahoitusta.
Sain ison 40 000 €:n tilauksen Saksasta ja hain ELY:stä apua sen tuotannon rahoittamiseen. Ei herunut käyttöpääomaa sieltä, eikä muualtakaan.
Minut myös talutettiin minuun uskovien ihmisten toimesta ELY:yn ja pyydettiin auttamaan ”tätä lahjakasta designeria”, mutta ei armoa.
ELYssä osattiin hyvin lannistaa näin: ”tuolla ei ole mitään tulevaisuutta” tai ”ei me täällä auteta pieniä muotialan yrittäjiä”.
Lopulta minut haukuttiin pataluhaksi, kun olin vielä uskaltanut hakea sieltä apua ja soitettiin vielä perään, ettei enää kannata tulla sitä pyytämään.
Kävi myös niin, että kansainvälistämistukea eri hankkeissa myönnettiin miesyrittäjille, mutta ei meille naisyrittäjille.
Säännöt kasvun esteenä
Suomen tukijärjestelmät on rakennettu tavalla, joka usein sulkee pienet naisvetoiset mikroyritykset ulos. Messu‑ ja näyttelytukea myönnettiin vain, jos neljä yritystä osallistuu — paitsi taidemaalareille. Minut on kutsuttu yksin Pariisin ja Shanghain ja New Yorkin muotiviikoille sekä moneen muuhun maahan, mutta tukea ei saa. Nyt messutukikin on muunnettu tai poistettu 2026, ja pienet brändit menettävät tämänkin mahdollisuuden. Mikroyritys määritellään alle 2 miljoonan eurolla — mutta naisten pienyrityksillä ei ole olemassa riittävää alkupääomaa rahoituksen saamiseen. Pieni, kymppitonnin kansainvälistymisraha loisi ihmeitä.
En ole ollut muotitaiteilijana oikeutettu muutenkaan tähän tukeen, sillä vain minut on kutsuttu Pariisin Muotiviikolle, New Yorkin Muotiviikolle, Sveitsiin, Viroon, Kiinaan, USA:han. Tämä kutsutuki pitää ulottaa muihinkin taiteilijoihin kuin taidemaalareihin.
Yksinäistä vientiä
Päätin ottaa vientiohjat omiin käsiin. Kaikki vienti mitä minulla on ollut, on itse hankittua. Olen lähtenyt tuotteiden ja kapsekkien kanssa Saksaan ja Ruotsiin, USA:han.
Business Finlandin Finnish Design in Asia hanke kuivui kokoon ennekuin saatiin mitään vientiä aikaan. Järjestin lopulta itse koemarkkinoinnin Shanghaissa ja rekrytoin hyvän agentin Shanghaista, joka toi eurooppalaista käsintehtyä luksusta Kiinaan. Hän ryhtyi markkinoimaan tuotteitani ja kutsui minut Shanghain muotiviikolle, mutta en voinut lähteä, koska ei ollut niitä kolmea muuta osallistujaa. Ei agenttia voi velvoittaa kutsua muita tuntemattomia yrityksiä mukaan vain koska säännöt niin velvoittavat.
Päällepuettava taide
Päällepuettava taide on hyvin arvottua maailmalla. Saksassa yksilöllinen muoti on haluttua. Ranskassa ja Italiassa muotitaide on Haute Couturea, jota valtio tukee siksi, että se luo trendejä, jotka kuin vetureina vetävät koko vaatetusteollisuutta perässään. Suomessa ei koko käsitettä tunneta.
USA:ssa muotitaide on käsite. Minun muotitaiteeni kutsuttiin Philadelphia Museum of Art and Craft Finnish Design teema näyttelyyn muutaman muun suomalaisen designerin kanssa. Taideteollisuus museo toimi kuraattorina ja järjestäjänä. Siellä olimme tähtiä ja meidän kunniaksemme järjestettiin Finnish Design Gaala. Suurlähettiläs Valtasaari sanoi, minulle, että jos tänne olet päässyt, pääset minne vain. En ole.
USA kokemus herätti toivoa
Kannustus on tullut naisystävien ja joidenkin yksityisten henkilöiden kautta, jotka ovat tunnistaneet taiteeni erityisyyden. Yksi heistä, kansainvälinen esiintyjä Cape Townista, järjesti minulle Norjaan ja sitten New Yorkiin pienen näyttelyn omaan tapahtumaansa. Se kiinnosti ja tuotti kutsun Fashion Institute of Technologyyn, jossa luennoin seuraavana vuonna NeuleKalevalasta. Sen jälkeen esiinnyin Denverin BSS radiokanavan Reach for it radio ohjelmassa. Minut esiteltiin myös Michiganin Amazing People ohjelmassa ja myöhemmin muotini sai runsasta palstatilaa Enchanted Living Magazine lehdessä.
Nyt minut on kutsuttu Pariisin World Fashion Weekille ja New Yorkin muotiviikolle luomaan suomalainen vientitapahtuma — mutta rahoitus puuttuu edelleen.
New Yorkin tapahtuman tuottajana toimii Nordic Artists of New York ja teemana on Kalevala in New York. Itse tuotan taiteellisen näytökseni sekä suomalaista kulttuuri designia esittelevän Finnish Culture Showroomin. Teos on suunniteltu esitettäväksi myös Los Angelsissa sekä muissa suomalaisen muodin vienninedistämis tapahtumissa maailmalla.
Apurahasta apua?
Koska ELY kieltäytyi tukemasta kasvuani ja kansainvälistymistäni, olen yrittänyt saada apurahoista ja joukkorahoituksesta tukea tähän ja muihin hankkeisiini jo vuosien ajan. Se on ollut äärimmäisen turhauttavaa ja tuloksetonta. Hakemuskaavakkeiden täyttäminen ei ole luovan ihmisen osaamisalue. Tarvittaisiin asiantuntija tekemään hakemukset, mutta se maksaa. Jos ei ole rahaa, rahaa ei tule.
Naisten luovuus esille
Tämä ei ole pelkästään minun tarinani. Se on kertomus siitä, miten byrokratia, huonosti suunnitellut hankkeet, sukupuolten väliset vinoumat ja lyhytnäköiset rahoituskäytännöt voivat tukahduttaa lahjakkuuden.
Käytännössä on kyse pitkälti naisten luovuuden arvostuksen puutteesta, oikean, luovan ja vasemman aivopuoliskon, logiikan, eriarvostamisesta. Emme kuuntele naista samalla tavalla kuin miestä. Maailma muuttuu silloin kun naista ja naisten luovuutta aletaan arvostamaan. Myös naisten tulee alkaa arvostamaan toista naista, ei vain miestä.
Keinoja ja ehdotuksia
Uskon suomalaiseen luovuuteen. Meillä on kulttuurimuotia ja osaamista, joka voisi olla kovaa valuuttaa maailmalla. Mutta jos emme opi tukemaan pieniä, erityisesti naisyrittäjiä, menetämme mahdollisuuden vahvistaa koko kansantaloutta, tuottaa vientiä ja työpaikkoja. Uskon, että kestävän ja luonnonmukaisen muodin huippuosaamisemme on uusi kallisarvoinen vientituotteemme.
Mutta se vaatii uudenlaista ajattelua: kohdennettua, helposti saatavaa kasvurahoitusta naisten alojen mikroyrityksille; yksinkertaistettuja apurahahakemuksia ja tukea hakemusprosessiin; rehellisiä ja vastuullisia vientihankkeita, joissa konsultit toimivat yrittäjien etujen mukaisesti; sekä aktiivista tasa-arvon seurantaa rahoituspäätöksissä.
Mitä tarvitaan nyt?
Tuki portaali, josta voi saada käytännön apua ongelmiin ja neuvontaa yrityksen pyörittämisen kanssa
Kohdennettua rahoitusta mikroyrityksille ja naisyrittäjille (pieni kansainvälistymisrahoitus takaisin käyttöön).
Helppokäyttöisiä apuraha- ja hakemusprosesseja sekä tukea hakemusosaamiseen.
Maa brandi vientihankkeita, joissa mennään oma kulttuurituntemus edellä.
Sukupuolineutraalisuutta ja aktiivista tasa-arvon seurantaa rahoituksessa.
Kutsu rahoittajille ja tukijoille: Jos olet säätiö, sijoittaja tai päättäjä, autat kaikke muutakin kuin yhtä ihmistä: autat pientä yritystä, vientipotentiaalia ja suomalaista kulttuuria.Tarvitaan kumppaneita, jotka uskaltavat sijoittaa pieneen, mutta vaikuttavaan brändiin — rahoitusta tuotannon skaalaamiseen, apurahaa kansainvälistymiseen ja resursseja hakemusten valmisteluun.
Minut ovat amerikkalaiset ristineet Suomen Hyväksi Haltiattareksi. Mutta kuka auttaa Haltiatarta olemaan se haltiatar?
Kommentit